Markkinaekstra

Eilinen päivä sujui kohtuu aurinkoisissa tunnelmissa pääaseman toisella puolella. Suuntasin Isolan markkinoille kävelymatkan päähän residenssistäni. Isola oli muutamaa huivinaista lukuunottamatta italialaisvoittoinen ja saatoin erottua hieman joukosta. Onnekseni italiaanot ovat kohteliaita ja ystävällisiä. Tarjolla oli kaikkea mahdollista laukuista banaaneihin edulliseen hintaan. Mansikkakuume lähenee, sillä markkinoillekin oli jo saapunut ensimmäiset italialaiset mansikat! Kätevänä tyttönä bongasin itselleni kolmen euron kengät – talvikengät alkavat olla hieman liikaa näissä 15 asteen lämmöissä. Jos viime lauantain Fiera di Sinigaglia sai erityispojot etnisestä tarjonnastaan, annan Isolalle erityispojot peri-italialaisesta tarjonnasta, alusvaatteista sekä vihanneksista ja hedelmistä. Markkinoilta saavuttuani oli kovin italialainen olo, ja pyöräytin sen kunniaksi perunamuusit ja jauhelihakastikkeen. Vinkkejä otetaan vastaan, kuinka täältä löytyvistä marketti-jauhoista saa tehtyä ruskean kastikkeen.

Eilen julistin myös sodan torakoille. Aamukahvin lomassa lavuaarista löytyi yksi lyhyen aikaa elävä yksilö. Puunasin, imuroin ja suihkin liki pullollisen myrkkyä. Imurin putkeen kopisi muutamia (onneksi, jo) kuolleita inhotuksia – ehkäpä leidi Siivoaja ei ole tosiaan siivonnut kovinkaan tarkasti asuntoamme viime aikoina.

Tänään aikaisen herätykseni vuoksi saatoin lähteä hieman aamupöhnässä kuukauden suurimmille markkinoille. Porta Genovalta suuntasin täysin päinvastaiseen suuntaan – seurasin vain suurta ihmisjoukkoa, joiden päättelin olevan menossa sinne minne itsekin. Niinpä löysin itseni yhdeltä muotiviikkojen tapahtumapaikoista. Olin pukeutunutkin ihan aiheen mukaisesti mustaan, tapahtuman nimi kun sattui olemaan White. Ympärilläni mahtavasti puetut mallit jakoivat ohjelmalehtisiä ja tyylikäs muotiväki odotti kadunvarressa sisäänpääsyä näytöksiin. Sillä muotiväki vaikutti rennolta, koetin etsiä silmilläni mallia, joka jakaisi minullekin kaulaan näytöspassin. Kun pääsylippua kerman joukkoon ei kuulunut, kysyin neuvoa Naviglio Grandelle.

Mercatone del Naviglio Grande. Kerran kuukaudessa järjestettävät markkinat vetävät 150 000 ihmistä sekä 400 näytteilleasettajaa. Turistitiedot sikseen. Nämä markkinat ovat kuitenkin ihan ehdoton nähtävyys Milanossa vierailijoille, jos antiikki viehättää. Antiikilla tarkoitan jälleen laajaa kirjoa. 60-luvun sarjakuvalehdistä egyptiläiseen esineistöön 400 eaa. Lähes kaikkea saa hypistellä, vaikkei sitä olisi aikomus ostaakaan. Sen mitä itse tiedän, niin jos suomalaisiin antiikkihintoihin vertaa, nämä antiikit ovat edullisempia. Ja erikoisempia.
Erityispojot Naviglio Grandelle huippusijainnista, sillä sen varrella olevat kahvilat ja ravintolat kutsuvat ehdottomasti lämpimänä päivänä viettämään aikaa enemmänkin. Lisäksi pisteet tämän sunnuntain väenvähyydestä – päivän ihmissaldo ei voinut olla sataatuhatta enempää, johtuiko sitten harmaasta ilmasta vaiko autottomasta päivästä. Niin, tosiaan oudon hiljaista pitänyt tämän päivää ilman tuttuja tööttäyksiä ja kaasutteluja.