Jet lag jälkikäteen

Johtuneeko huimasta aikaerosta vai sitten hyvin liikenteen mukana nukutusta yöstä, mutta väsymys on valtava. Tänä yönä olisi tarkoitus vielä testata kisakestävyyttä; kuinka monta autoa ja tööttäystä jaksaa laskea lampaiden sijasta. Korvatulpat tuovat turvaa yöpöydällä, jos Fiatteihin kyllästyy.

Aamu aukeni siis ajoissa. Singahdin ylös kuudennensadan auton kohdalla ja totesin, ettei ollut ainakaan mitään kiirettä lähteä koululle. Tutustuin lähikauppaan ja samalla pohdin, olenkohan koskaan viettänyt tuntia Valintatalossa ruokaa ostaessani. Totesin edellisyönä, etten voisi tepastella siskon 60-luvun tossuluomuksissa sisällä, koska ne likaantuvat turhan herkästi. Lähikaupasta metsästinkin upouudet, liilavalkoraidalliset sisätohvelit. Parvekkeella oleva pulunpaska koitui kuitenkin uusien tossujen kohtaloksi. Onneksi on kumipohjat ja vieläpä paksut sellaiset.

Tossuepisodin lisäksi selviydyin tietysti koululle todistamaan, etten ole tullut vain lomailemaan. Vai olenko sittenkin? Kahdelta sovittu tapaaminen oli vain yksipuoleista ja KV-koordinaattori oli poikkeuksellisesti poistunut tuntia aiemmin. Pikacappuccino, vähän valokuvia sateisesta Milanosta ja sisustuskaupan metsästys – onhan tätä askeettista asuntoa jotenkin koristeltava. Unelmien sisustuskauppa löytyikin Porta Vittorian suunnalta, mutta lähtöhinnat olivat moninkertaisia siihen nähden, että repisi 2000 euron kuukausipalkkaa. Päädyin Casa-osastolle lähelle Loretoa.

Huonekalujen järjestys vaihtui, paikat on puunattu ja koristeltu löydöillä. Alkaa tuntua jo huomattavasti kotoisammalta.