Ihmettelin jaloissani tuntuvaa väsymystä ja huomasinkin kävelleeni torstaina neljän kilometrin sijasta seitsemän – Google Mapsin reittihaku tarjosi tarkemman tiedon. Eilen valitsin toisen, hieman pidemmän reitin, ja humautin Corso Buenos Airesia pitkin koululle nähdäkseni metropysäkit. Joka naisen unelmakatu! Täynnä liikkeitä ja toisin kuin vaikkapa Helsingissä, ihmiset suorastaan lipuivat hitaasti kadulla. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiirettä.
Koululla tapasin KV-koordinaattorin. Tämä koordinaattori, jonka nimi tarkoittaa leveää vyötäröä kertoi, että halutessani kursseille, minun tulisi tavata professorit ja keskustella heidän kanssaan kurssille pääsystä. Tapaamiset KV-koordinaattori lupasi järjestää ensi viikolle. Mahdollisesti siis lomailuni loppuu ensi viikolla ja on aika aloittaa raskas (kaksi päivää viikossa) koulunkäynti.
Koska koululla vierähti ainoastaan 15 minuuttia, annoin itselleni luvan kiertää liikkeitä Corso Buenos Airesilla. Koska kaikki mekkoni jäivät Suomeen, oli päätavoitteena löytää alle 10 euroa maksava mekko. Ja löytyi! Tosiaan täällä on juuri nyt alennusmyynnit. Samaiselta kadulta löytyi myös aiempaa sesonkia myyvä merkkimyymälä (mm. Dolce & Gabbanaa ja Guccia), jossa on jatkuvasti -90%:n alennukset. Liikkeeseen uskaltaudun vasta seuraavan Kelan tuen tullessa.
Illan tullen lähdimme kämppikseni kanssa milanolaiselle aperitivolle Sempionen puiston läheisyyteen. Milanolainen aperitivo poikkeaa tavanomaisesta ja kyseessä on siis nuorten tapa istua iltaa. Drinkeiksi tilataan Caipiroskaa, Mojitoa tai muuta tiukkaa. Sen jälkeen pöytään ahdetaan 15 italialaista nuorta ja eteen kannetaan suuri tarjotin, josta löytyy mm. sushia, grillattuja katkarapuja, leipää, nakki-vihannes -vartaita ja muita herkkuja. Jos jää nälkä, voi käydä seisovasta pöydästä hakemassa lautaselleen lisää herkkuja, kuten leikkeleitä, juustoja, simpukoita ja erilaisia leipiä suussasulavilla täytteillä. Vatsa täynnä ja koko lysti maksoi juomineen 10 euroa, joka on siis muutaman euron kalliimpi kuin tavallinen aperitivo.
Huolimatta Italia-voittoisesta ja italiaa puhuvasta ryhmästämme, viihdyin oikein mainiosti. Taisin sulautuakin porukkaan, koska osa luuli minua paikalliseksi höpöttäessäni kämppikseni ystävän kanssa.
Pikainen kertomus kämppiksistä vielä. Eli vastoin vuokraisännän tietämystä – hän ei kuulemma tiedä oikeasti mitään mistään – kämppikseni ovat kotoisin Intiasta, Koreasta ja kaksi Italiasta. Ei siis yhtäkään hollantilaista, ranskalaista tai japanilaista.
Tänään oli tarkoitus lähteä Duomolle, mutta nyt näyttää siltä, että pidän kevyemmän illan. Nenä vuotaa ja aivastuttaa, ja veikkaan reaktion johtuvan yksinomaan saasteista tai katupölystä. Möh, toivottavasti limakalvoni tottuvat pian tähän ilmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti