Kerron aina näistä kahdesta kurssista, ja syy on yksinkertaisesti siinä, että kurssit tarjoavat eniten kotitehtäviä. Muista kursseista ei ole mitään erityistä mainittavaa. Tai no, huijasin.
Semiotiikka: lainatakseni opettajan käsitystä semiotiikasta "images have meanings" – päätelkää itse loput.
Painotekniikat: kurssin tekee mielenkiintoiseksi opettajan pomo, Donatella Versace. Versacen 2010-2011 mallistojen perusteella voin tarjota muutamia pukeutumisvinkkejä (jos vihreä lateksi on osa tyyliäsi).
Nykyaikainen graafinen suunnittelu:
aloitetaan nykyaikaisesti puhumalla Gutenbergista, jonka jälkeen opettaja sijoittaa ko. kirjapainon merkkihenkilön väärälle vuosisadalle.
Viestinnän sosiologia: on tärkeää aloittaa kurssi myös puhumalla Gutenbergistä, tosin tällä kertaa herran saavutukset olivat opettajan mielestä vain 60 vuotta myöhemmin kuin oppikirjoissa. Mielenkiintoinen kurssi, tosin opettajan auktoriteetti on heikentynyt motivaatiopuutteisten oppilaiden vuoksi. Sen vuoksi opettaja kysyy joka tauolla "onko tämä mielestänne tylsää?". Ei minun mielestäni.
Välillä ymmärrän motivaation puutteen oppilaiden keskuudessa. Nyt pakoilen itsekin koulutehtävän aloittamista ja tulin päivittämään blogia.
Viikossa on ehtinyt tapahtua paljon. Talvitakit ovat vähentyneet, koirankakkojen väistely luonnistuu jo maahan katsomatta, metroaseman tuttu kerjäläismies hymyilee joka aamu hänet ohittaessani ja puihin on vihdoin tullut silmuja. Lämpimän lauantain kunniaksi päätimme Amyn kanssa toivottaa kesä tervetulleeksi puiston ja jäätelön merkeissä. Puiston läheisyydessä oli eräs liike, jossa kämppikseni toivoi meidän ensin poikkeavan. Blumarine vei 
päivästämme puolitoista tuntia, mutta jollain kierolla tavalla nautin avuliaiden liikkeenpitäjien huomiosta. Liike on nimittäin kallis, isolla K:lla. Toki pidin roolia yllä lueskellen Vogueta, sillä aikaa kun kämppikseni sovitteli mekkoja, joiden hinta on tuplasti sen, mitä tililleni tupsahtaa kuukaudessa tällä hetkellä. Kauempana Duomon viehättävistä merkkiliikkeistä, Via della Spiga on pällistelemisen arvoinen kuja. Muun muassa siellä käyvät ne oikeasti rikkaat ihmiset. Tyyli on yhtä komea kuin rahapussikin.
Tosiaan, lämmintä on riittänyt eilistä ukkosmyrskyä lukuunottamatta. Jopa niin lämmintä, että säätä pakeni yksi nelisenttisistä ystävistämme. Puhdas, lingottu Bob, löytyi pesukoneestamme. Ohuempi vaatetus tarkoittaa myös nähtävästi sitä, että metroihin ja busseihin mahtuu enemmän ihmisiä. On hyvä aika ottaa pieni julkisen liikenteen oppimäärä. Eli jos päätät jäädä odottamaan seuraavaa metroa tai bussia, joka olisi tyhjempi, et ole ainoa. Eli vaikka kulkuvälineet näyttäisivät siltä, että ne on jo pakattu täyteen iloisia italiaanoja, on tyhmää odottaa seuraavaa sillä se on edellistäkin täydempi. Lisäksi käsidesi on ihanan tuntuista huomattuaan, ettei täpötäydessä ihmiskuljetuksessa pysy pystyssä pitämättä kiinni kaiteista. Päätän uutisoinnin raporttiin eräästä herttaisesta henkilöstä. Jo lähes kuukauden ajan asunnollamme on vieraillut virkeä espanjalainen nainen. Kyse on siivoajamme Angelican äidistä, joka tuuraa vielä yhden viikon tytärtään. Tämä pirtsakka kuus-seitenkymppinen siivoaa niin huolellisesti, että Bob ja useimmat toverit ovat kaikonneet nurkistamme. Ja on ihan turha yrittää auttaa rouvaa siivouksessa, sillä tämä a) pyörittelee päätään ja hymyilee tai b) nauraa äänekkäästi, jos kysyt voisitko tehdä edes jotain ihan pientä. Koetan edelleen sopeutua tilanteeseen, etten saa siivota itse.
