Jatkoin eilen turisteilua ja suuntasin jälleen metrolla Duomolle. Duomolta kun on erityisen hyvät yhteydet kaikkiin päänähtävyyksiin, jotka joka turistin on nähtävä. Auringon paisteessa huomioin jo keskustaan saapuessani, että väkeä oli kertynyt Duomolle hieman enemmän kuin edellispäivänä. Syykin selvisi pian – karnevaalit. Tarkemmin Carnevale Ambrosiana. Ympärillä juoksivat pienet spidermanit, keijut ja haisunäädät. Supersöpöjä.
Turistipäivä numero due jatkui kuitenkin päätavoitteeseeni Biblioteca Ambrosianaan. Olin jälleen tyytyväinen ajoitukseeni, sillä museo oli lähes tyhjillään. Tämä kolmikerroksinen museo piti sisällään pääosin uskontoon liittyviä teoksia 1400-luvulta eteenpäin. Toki muunlaista esineistöäkin löytyi, kuten muun muassa Bonaparten hanskat ja huippuhieno Medusan veistos. Yläkertaan yrittäessäni vastaan pöllähti voimakas hajuveden tuoksu – joka muuten tulvahtaa täällä ihan vaan kaduillakin kulkiessa. Tyylikäs italialainen keski-ikäisten joukko oli tutkimassa maalauksia äänekkäästi jutellen. Pakenin kohtuu nopeasti pohjakerrokseen.
Milano teki sen taas. Suu auki, jalat haparoiden, tuijotin niska mutkalla valtavaa kirjastoa. Kirjoja, tuhansittain kirjoja. Ja mitä muuta? No, tietysti Leonardo da Vincin alkuperäisiä luonnoksia! Luonnokset toki muistuttivat pääosin perustuherruksia, mutta olihan kyse kuitenkin milanolaisesta julkimosta. Museosta poistuminen tapahtui rakennuksen takaovesta melko yllättäen, joka hieman hämmensi pakkaa. En silti myönnä, että olisin eksynyt.
Lähdin siis kävelemään hieman eri suuntaan kuin oli alunperin tarkoitus. Täällä rakennukset ovat niin pirun korkeita, ettei näin lyhyt tyttö voi mitenkään nähdä niiden yli. Koska tiesin, että vaeltelua varten minulla ei ole muuta kuin aikaa, suuntasin itseni pienempiä katuja pitkin kävelykadun tapaiselle Via Dantelle. Katu vaatii ehdottomasti parempaa tutustumista jonain päivänä.
Olen alkanut epäillä, että suuntavaistoni ei ole tarkoitettu Suomeen, koska eksyin Tikkurilassakin. Toisin on täällä Milanossa. Huomasin jo ensimmäisinä päivinä, että täällä onnistuu suunnistamaan silmää miellyttävien rakennusten perässä – katujen nimet ovat toissijaisia. Kaikki tiet vievät keskustaan, ellet tietysti kävele katuja väärään suuntaa. Ja jos kävelet, ystävälliset ihmiset osaavat kertoa sinulle sujuvasti italiaksi, missä olet. En ajatellut siis edelleenkään ostaa laukkuun mahtuvaa karttaa.
Eilen toisena kohteenani oli La Scala. Jotenkin täysin käsittämättömällä tavalla onnistuin löytämään kohteeni ja violettien etanoiden värittämän aukion. Huomasin kellon olevan kuitenkin jo melko paljon, joten päätin jättää lähemmän tutustumisen kolmannelle turistipäivälle.
La Scalalta pääsee kätevästi oikaisemaan Gallerian lävitse suoraan Duomolle. Eihän tässä voinut muuta kuin ihmetellä – Gallerian keskiosaan oli rakennettu lava, jossa upeasti maskeeratut hahmot taiteilivat pienille karnevaali-ihmisille mitä hienompia kampauksia ja kasvomaalauksia. Jatkoin takaisin Duomon aukiolle, joka oli täyttynyt iloisista lapsiperheistä. Lisäksi aukio oli täynnä paperisilppua ja serpentiiniä. Pulumiehet ja turkkeihin pukeutuneet rouvat olivat kauempana, ja ihmiset vain nauroivat ja leikkivät aukiolla. Upea päätös jo muutenkin kauniille päivälle.Niin, ja koska tämä raportti ei ole vielä tarpeeksi pitkä kerron lyhyesti eilisillasta. Vietimme leffaillan Paranormal Activityn parissa, jonka loppukohtauksen katsoin yksin – kämppikset vetivät tyynyt silmien eteen ja kysyivät jälkikäteen minulta, mitä tapahtui.
Lisäksi suomalaiset pojat voivat olla tyytyväisiä, sillä ainoastaan ruotsalaiset eivät näytä homppeleilta. Selailimme tuossa eräänä iltana kuvia koneiltamme ja korealainen kämppikseni ei aluksi uskonut, että kaikki kuvissa näkyvät henkilöt olivat heteroita. Ja jos ette tienneet, niin Koreassa pyörii mainos, jossa kehotetaan syömään Xylitol-purukumia aina ennen nukkumaan menoa, kuten Suomessakin tehdään. Että muistakaa purra sitä Jenkkiä iltaisin.
