Autokoulun ABC

Tuoteboikottini rajoittuu enää ruotsalaisiin vaateketjuihin. Tänään oli kirjaimellisesti mukaisesti IKEA-päivä. Päivällä tarkoitan sitä, että noin kuuden tunnin kaluamisen jälkeen kassista löytyi muun muassa tuoksukynttilöitä sekä pari kappaletta jatkojohtoa. Jatkojohdon ostamisen luulisi olevan yksinkertaista, mutta asunnostamme löytyy kolmea eri kokoista pistoketta. Jotenkin tuurilla onnistuin ostamaan juuri oikeanlaiset huoneeseeni. Tietysti huoneeni varustetasoon on nyt lisätty myös lampada la terra, ikealainen klassikko, riisipaperinen ihastus.

Lievää stressitason nousua oli huomattavissa ajomatkalla. Kuskimme ansiosta kirosanoja tuli viljeltyä ahkerasti niin italiaksi kuin englanniksikin. Täällä kun hätävilkut ovat parkkeerausta varten, joka saattaa tapahtua kätevästi täydessä vauhdissa keskelle tietä. Kolmikaistaista katua ajaessa, voi kaistaletta käyttää myös viisi- tai jopa kuusikaistaisena. Tämä riippuu toki auton koosta, mutta veikkaanpa Fiat Pandoja mahtuvan kadulle enemmänkin. Nopeusrajoitus "60 km tunnissa" tarkoittaa yli sadan kilometrin tuntivauhtia. Autostrada tuntui kohtuu turvalliselta menomatkalla. Paluumatkalla autosta tuskin näki ulos neljän ihmisen, IKEA-kassien ja yhden vaatekaapin täyttäessä sisätilan. Valitettavasti kuvallinen todistusaineisto uupuu, koska otin kameran susipatterit matkaan. Kuten eilenkin.

Eilisen kulttuuriannoksen tarjoili Castello Sforzesco. Niin en-tiedä-monesko-kulttuuripäivä. Lähinnä tahdoin nähdä linnan ulkoa. Joukko senegalilaisia onnenkorumyyjiä kintereillä pakenin tämän keskiaikaisen linnan uumeniin. Inhimilliseen 1,50 euron hintaan sai nähdä kaksi kerrosta. Tarkoitan, kaksi kerrosta kulttuuria. Unohtamatta koristeltuja kattoja. Akveduktin palasia, muinaisia hautakiviä, huonekaluja, aurinkokelloja, maalauksia... Näyttely oli jälleen kerran valtava. Eikä tämä ollut linnan ainoa näyttely, mutta kokemani jälkeen olisi ollut ihan yhtä tyhjän kanssa yrittää tunkea mieleeni enempää koukeroita ja kultaa. Kulttuuripäivieni jälkeen alan ymmärtämään italialaista ylpeyttä perimästään. Eivät nuo Lahden hiihtomuseo tai Hämeenkadun valopiha ole vielä tällaista kokemusta tarjonneet.