Fäshöniä

Milanon muotiviikkojen kunniaksi ajattelin omistaa hetken omaa aikaani kyseiselle villitykselle. Myönnettäköön, milanolainen muoti satuttaa silloin tällöin suomalaisia silmiäni. Kiiltäväpintaiset toppatakit ja kiiltonahkakengät, eivät oikein ole tylsähkön makuni mukaisia ja odotankin innolla kesän tuloa. Unohtamatta pulujen teurastukseen tarkoitettuja korkoja. Hyvä on, suurin osa kengistä on aivan upeita, mutta mahdollisuus kävellä niillä vaikuttaa erittäin heikolta.

Luulin haaremihousujen olevan so last season, mutta täällä niitä näkee joka puolella. Kaikissa väreissä, kaikissa kankaissa ja kaiken mallisina. Myös kevään ja kesän mallistoissa. Töppömittaisiin jalkoihin ei uskoisi haaremihousujen sopivan – lähinnä niiden kuvittelisi näyttävän huvittavilta, mutta istuvuutta parantanee aiemmin mainitsemani kymmenen sentin korolla varustetut tappokengät.

Tämä harmaan, ruskean ja mustan värittämä ihmismassa ei ole selkeästi löytänyt Louis Vuittonin ja Armanin joukosta muutamia mainitsemisen arvoisia vaateosastoja. Uudet ystäväni, Custo Barcelona ja Desigual, ovat hemmotelleet näköhermojani mahtavilla väreillä sekä printeillä nyt jo useampaan otteeseen. Kela kun ei tunnetusti korvaa hieman ylihintaisia mekkoja, olen tehnyt päätöksen shoppailla lähinnä markkinoilla. Ehkäpä sunnuntain jättimarkkinoilta tarttuu mukaan Custon aito kopio tai Desiglua. Ei haittaisi lainkaan, sillä olenhan joskus omistanut Adibastakin.

Sen lisäksi, että laajensin kankaanpala-reviiriäni Coinin kuusikerroksiseen tarjontaan, oli toki aamulla tapaaminen koululla koordinaattorini kanssa. Kaikki sujui mainiosti. Nyt on hallussa tunnukset koulun järjestelmään, omaan sähköpostiin sekä allekirjoitetut sopimuspaperit. Opinto-opas ja oppaan kartta eivät tulleet laisinkaan liian myöhään, sillä saatoin aamulla hieman eksyä San Babilan aseman tuntumaan. Myöhästyin tapaamisesta kolme minuuttia, joka ei täällä kuitenkaan tarkoita olemista myöhässä. Koulun aloitan kevyesti ensi viikolla kahden kurssin voimin. Maaliskuun toisesta viikosta eteenpäin opiskeluja riittääkin sitten jokaiselle päivälle. Odotan innolla, vaikka kurssien teoriapitoisuus on päätähuimaava. Mutta mikäpä olisi sen parempaa kuin mennä puistoon pänttäämään tenttimateriaaleja, nauttia auringosta ja syödä litrakaupalla italialaista jäätelöä!