tiistai 29. kesäkuuta 2010

Laukut lähtövalmiina, minä en

Jotain mitä naisen on tehtävä, jotta ymmärtäisi mitä kaikkea viiden kuukauden aikana tapahtuikaan. Muutaman tuhannen kuvan jälkeen kokemusta rikkaampana. Koetan käydä läpi tätä haikeaa tunnetta, joka kertoo minun palaavan Business Cityn tyhjille kaduille.

Koetan tiivistää tapahtuneen:
Lumiset kadut, siskon häät. Lentokoneessa. Bergamon valot. Ihan yksin. Ihanaa. Keskusasema. Vanha mies saattaa minua Viale Brianzalle. Giulia suurine kiharoineen, Banyan kylmän lämmin vastaanotto, Amyn tuoksuvat ruoat, Margheritan lukuisat laput seinillä. Ensimmäinen aperitivo. Giulia ja Sara. Ystävänpäivä. Ensimmäinen koulumatka. Kävellen. Se tunne, kun nousin portaita ylös Duomon metroasemalta. Julkkisten kädenjäljet katukivissä – katu jota en enää uudelleen löytänyt. Kylmä sade. Sateenvarjot. Pulut. Karnevaalit. Leikkivät lapset. Ensimmäinen illallinen. Ne lukuisat illalliset ja lounaat. Monituntiset kahvihetket keittiössä. Ikkunasta, verhojen välistä ja kiikareilla meitä tarkasteleva vanha mies. Ensimmäiset markkinat. Imogen Heap. Tyttöjen hämmästynyt ilme "korjattuani" imurin, astianpesukoneen ja sulatettuani pakastimen. Kaatosade. Puiden lehdet. San Siro. Lumisade. Pääsiäinen. Torakat. Illanvietto kakkosluokan kanssa. Banyan syntymäpäivät. Venetsia. Viimeinen ehtoollinen. Vappu. Marangoni party ja mummo-DJ. Lugano. Amyn syntymäpäivät. Varigotti. Porto Maurizio. Severino ja Billi. Aasialainen transvestiittipari ruokakaupassa. Muotiviikkojen aiheuttama liikenteen sekamelska. Tuskaisen kuuma metro, haisevat kainalot. Hyvältä tuoksuvat ihmiset. Puolenyön lakaisukone. Inter ja tööttäykset. Liput ja laulut. Opettelin kävelemään. Omin jaloin, omin voimin.

En enää tiedä minkämuotoiset silmät, kasvot minulla on. En erota ihonväriä.

Kuten hyvän elokuvan perusjuonikin etenee, palaan sinne mistä lähdin. Sitä ennen toistin sen, mitä tein ensimmäisinä viikkoinani. Markkinoille, kouluun ja kahvipöytään. Ymmärrän Banyaa täydellisesti. Ihmiset, jotka jäävät tänne, rakentavat järjettömän korkean suojamuurin. On täältä raskasta lähteäkin, kun on juuri alkanut elämään.

Ihania muistoja, ihania ihmisiä. En uskonut kiintyväni näin paljon näihin ihmisiin, tähän kaupunkiin. This is my city now. Tunnen seisovani kahden kaupungin, kahden rakkaan ihmisjoukon välissä. Tiesinhän tämän päivän tulevan, mutta nyt se vain todella pääsi yllättämään. Huomenna tähän aikaan istun toivottavasti saunassa.

Muutamia yksityiskohtia oppimastani:
Suurin virhe on syödä pastaa ketsupin kanssa.
Milanossa pastan syönti lusikan avulla on noloa, Ligurialla suositeltavaa.
Järvissä ei saa uida, sillä niissä elää Loch Nessmäisiä olentoja.
Suomalaiset ovat kookkaita, pitkiä ja lihaksikkaita, kuin viikingit.
Joulupukki elää Ruotsissa ja hänellä on vihreä takki.
Coca Cola suunnitteli joulupukin asun paavin asu mallinaan.
Kaikki aasialaiset ovat kiinalaisia.
Intialaiset ovat pakistanilaisia.
Älä ikinä kutsu intialaista pakistanilaiseksi.
Älä ikinä kutsu korealaista kiinalaiseksi.
Älä ikinä kutsu italialaista albaaniksi.
Romanialaiset, unkarilaiset ja puolalaiset ovat sekä näyttävät samoilta.
Jos puhut englantia, olet amerikkalainen.
Naiset eivät kiroile.
Italialaiset naiset ovat hankalia.
Italialaiset miehet tahtovat ulkomaalaisen vaimon.
Lapset ja koirat käyttäytyvät hämmentävän hyvin – lapset eivät itke, koirat eivät hauku.
Luterilaisuus ei ole uskonto.
Pulut eivät pelkää tulla sisään.
Eivätkä torakat.
Italia ei ole ollut johtava design-maa enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Metrotunneleiden tuulettimet suihkuttavat vettä kesäisin, unohda hiustenlaitto.
Kuhertelu tapahtuu kaikkialla, puistoissa, metrossa, bussissa, nähtävyyksien juurella, museoissa – ikään katsomatta.

Rahaa voi tienata:
a) laulamalla, b) soittamalla viulua, c) kertomalla perheestään, d) soittamalla hanuria, (lisävinkki, jos sinulla on musikaalisia taitoja: laula bussissa siitä, että jäät viiden minuutin kuluttua bussista) e) kuvaamalla turisteja lelukameran näköisellä kapineella, f) tekemällä koruja, g) iskemällä ystävänauhan afrikan veljen eli pahaa aavistamattoman turistin käteen, h) myymällä elektronisia leluja, i) rasvaläikkiä jättävää limaa, j) saippuakuplakoneita… Lisätietoja Paolo Sarpin Chinatownista. Tai vaihtoehtoisesti: k) varastamalla samassa talossa asuvalta asukkaalta tietokoneen tämän nukkuessa, l) varastamalla pyörän, m) puhelimen, n) iPodin.

Lopuksi kaiken kruunaavat arvosanat:
Morfologia 30++/30
Nykyaikainen graafinen suunnittelu 30/30
Web Design 28/30
Painotekniikat 28/30
Sosiologia 27/30
Semiotiikka 18/30

3 kommenttia:

  1. Ugh, ei tähän voi enää mitään lisätä tai kommentoida. Muista vain siskosi viisaat sanat, jotka sait tänään tekstarilla.

    VastaaPoista
  2. Osaan ehkä pikkuisen kuvitella tuon tunteiden myllerryksen. Mutta MUISTA, että Italia on VAIN kolmen tunnin lentomatkan päässä. Suurin osa asioista on ja pysyy siellä.
    TERVETULOA KOTIIN MONTA, MONTA KOKEMUSTA RIKKAAMPANA!!! NIISTÄ "ELÄMÄNREPPUSI" TÄYTTYY, PIKKULILLI!!!

    VastaaPoista
  3. Hei Heini!
    Tervetuloa koto maahan.Vauhdilla mennään etiäpäin välillä en oikein pysy mukana...

    Uusia koneita ja koulutusta...
    Ikävähän sua on,olis kiva nähdä.Elokuun olen lomilla.Terkuin Mirkku

    VastaaPoista