Hetkiä ennen lähtöä

Viimeistä kuukautta viedään. Uskomatonta. Alakulo on häipynyt. Milanon aurinko lämmitti kadut hohkaaviksi, asunto löytyi Suomesta ja työasioista en vaan jaksa enää stressata. Viimein on tyytyväinen olo. Tai oikeastaan ylitsevuotavan tyytyväinen. Vaikka kuvittelin kolme viikkoa sitten osaavani valmistautua viimeisen kuukauden tuloon, jollain kumman tavalla jäljellä on enää puolitoista.

Kesäkuun alussa iki-ihanat tytöt ja Juuso saapuivat hälventämään alakuloa. Lukuisten koulutuntien muutosten vuoksi istuin tiiviisti tuon viikon koulussa, mutta onnekseni ehdin suurimman osan päivästä viettämään kesälomamatkaajien seurassa. Paineita lisäsi paljon pelätty sosiologian tentti, jonka vuoksi skippasin Sirmione-Verona -reissun. Ihan turhaan. Opettaja kertoi suoraan vastauksia kokeen edetessä, ja itse istuin silmät pyöreänä tuijottaen touhua. Eräs luokkakavereistani kun oli lähettänyt edellisenä iltana opettajalle viestin, että "nämä asiat ovat liian vaikeita meille". Puhukoon omasta puolestaan, itse kökötin koneen ääressä tenttimateriaalia lukien ja ymmärsin asiat muutaman toiston jälkeen. Että sellanen koulu.

Pääsimme maistelemaan herkullista italialaista jäätelöä, muutamat aperitivot ja 10 Corso Comon ylihintaista tarjontaa. Liike sijaitsee nimensä mukaisesti 10 Corso Comolla ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Aiemmin väsäämämme nettisuunnitteluprojekti käsitti saman omistajan, samassa osoitteessa sijaitsevaa hotellia "Three rooms", joten tiesin jo etukäteen jotakin tästä pytingistä. Voguen päätoimittajan sisar, Carla Sozzani, tuo (opettajamme mukaan) sekopäinen nainen, on pyöräyttänyt 10 Corso Comon viimeistä yksityiskohtaa myöden täydelliseksi. Liike ja kahvio ovat taiteilija Kris Ruhsin käsialaa, ja pikkutarkat koristelut 10 Corso Comon seinillä, pöydissä ja tiskeissä viehättivät tätä tyttöä enemmän kuin Manolo Blahnikit.

Tyttöjen lähdön jälkeinen viikko oli myös erittäin antoisa ja rentouttava. Amyn koulun päätyttyä Brianzalla illasti kolme äänekästä intialaista, yksi libanonilainen tyttö ja yksi mauritiukselainen (omien sanojensa mukaan) "kylänsä ainoa homo", ja toki meidän tehokolmikko. Seuraavan päivän morfologian palautus ei edes jännittänyt, joten rentouduin hyvässä seurassa pitkälle iltaan. Onnistuneen koulupäivän jälkeen lähdin päivittämään tietojani Suomen tapahtumista Katjuskan ja tämän äidin kanssa. Aperitivon, viinipullon ja poliisin sulkeman Atomic Barin jälkeen olin täysin valmis nukkumaan. Seuraavan päivän nettissuunnittelun tenttikin meni putkeen. Tuntuu, että selviän täällä liian helpolla.

Tuli perjantai. Charlien enkelit ja Bosley matkasivat Ligurian rannoille Varigottiin. Varigotti, tämä uusi tuttavuus, on pieni kylä, jonne junalla pääsee kohtalaisen kätevästi Milanosta käsin. Kauniit hiekkarannat, lämpimät vaahtopäät ja ympäröivät vuoristot saavat kenet tahansa haukkomaan henkeä. Kylässä on uskomaton, jo hieman pelottava määrä alle 12-vuotiaita lapsia. Ihania, hyvin käyttäytyviä italialaisia lapsia, jotka tuovat Varigotin tunnelmaan erikoisen lisän leikeillään ja liikuteltavilla kojuillaan. Illan päätteeksi Amyn synttäri-illallinen, jonka jälkeen Bosley ajoi meidät takaisin Milanoon mutkaisia teitä.

Pieni vinkki, jos kiinnostuit Varigotista. Kun katsot rannalla vasemmalle, näet muutaman neliömetrin kokoisen privaattirannan. Ranta on lähinnä ei-niin-heteroiden nudistien käytössä, mutta kyllä muutkin sinne saa mennä. Rantaan pääsee tyynellä säällä polkuveneellä. Meren ollessa levoton: kävele kylän läpi niin kauan, että olet ohittanut pitkän, vuoren sisään rakennetun tunnelin. Käänny oikealle, josta nousee epämääräinen kivipolku ylös vuorille. Tulet polulle, josta on aivan upeat näkymät merelle. Kävele niin pitkään, että löydät kolmen metrin pudotuksen ja näet rantaan. Löydät köyden, jota pitkin voit kavuta itsesi alas privaattirannalle. Muista, ettei tässä vaiheessa kannata kantaa liikaa tavaraa, sillä rannalta pitää päästä samaa reittiä ylös. Meidän privaattiranta kokemuksemme tyssäsi tavaranpaljouteen – olihan mukanamme oma aurinkovarjokin. Ja muista, että rannalla ollessaan aurinkorasvaa kannattaa levittää, korostan, levittää tasaisesti, eikä pyyhkäistä selkään kämmenenkuvaa.

Viikonloppu kului enemmän ja vähemmän stressaten. Semiotiikan parini kun päätti sunnuntaina kello kuusi illalla, että hän luovuttaa analyysimme suhteen. Maanantain deadline sai höyryn nousemaan korvista. Hetken iskin päätä pöytään ja päätin, että siinä tapauksessa lähetän vain oman osioni opettajalle. Kello kahdeksan maissa lähetin jonkinlaisen analyysin opettajalle ja juoksin Marjaa vastaan keskusasemalle.

Maanantai aamuna vierailimme Suomen konsulaatissa. Ei sillä, että olisimme olleet ongelmissa, vaan Marja ja Marja II vaihtoivat kuulumisia. Hulvaton nainen tämä Suomen suorasanainen konsulaatti. Pikavisiitti tyhjä arpa -markkinoille ja takaisin kotiin pakkaamaan Ligurian reissun tavaroita.