Palattuani Ligurian rannoilta Milanoon, parani kelitkin kertaheitolla. Lämpimimmät ilmat (tähän mennessä) olivat jo muutama viikko takaperin, mutta edelleen Loreton liikenneympyrän mittari näyttää lukemia reilusti päälle kahdenkymmenen. Eivätkä nämä lämmön tehokkaasti keräävät rakennelmat ehdi viikossa viilentyä – talot hohkaavat kuumaa enemmän kuin aiemmin.
Sillä olen ollut ahkera oppilas, lähdin eilen ensimmäisen vuosikurssin kera aperitivoille, vaikka tänään olikin tiedossa viimeinen tentti. Kostein silmin kävelin tyhjää katua kotiin. Nyt todella kolahtaa se ikävä todellisuus, että olen jättämässä näitä ihmisiä taakseni. Ilta oli upea ja ulkoilma-ravintola Il Volo kruunasi pisteen Illan päälle.
Tämän päivän suhteen ei kauaa tarvinnut harkita. Lueskelin ystävieni juhannus-statuksia, joka aiheutti vain suunnattoman järvi-sauna -kombon kaipuun. Oma valintani oli joko tehdä käännöstyö uskolliselle italiaano-asiakkaalleni tai lähteä katsomaan Monzaan 20 minuutin ilotulitusta. Korvien edelleen soidessa, ruudin haju nenässä, olen tyytyväinen valintaani. Parikymmentä tuhatta ihmistä, uskomattoman upea rakettishow ja Monzan savun peittämän keskustan kauneus. Jostain syystä Monzaa ei hehkuteta Suomen matkatoimistoissa. Kandeis. Kaupunki on kaikkea muuta kuin formulafaneja ja harmaita taloja. Ja taas sai todeta, etteivät italialaiset ole oppineet jonotuksen jaloa taitoa. Tosin, reviirin puuttuessa tuntuu ihmisillä olevan hurjan paljon hauskempaa. Kukaan ei valita, jos joku tökkää takaraivoon tai astuu kantapäille. Ihana viilipyttykansa.
http://www.youtube.com/watch?v=TEs_fAO7sIU
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti