Huomista odotellen

Koetan muistuttaa itselleni, etteivät museot ja näyttelyt ole auki maanantaisin. Jostain syystä koko kämppämme unohti eilen kyseisen Keski-Eurooppalaisen aikataulun ja yritimme Amyn kanssa Roy Lichtensteinin näyttelyyn täysin turhaan. Kulttuurikierroksen tyssähdettyä jäi tämän viikon annos saamatta ja yritin tänään uudelleen.

Tänään ei ollut vuorossa Roy Lichtenstein, sillä poptaidetta pääsee seuraamaan aina toukokuun loppuun asti. Päivän pääosaa näytteli Napoleon ja tämän entinen asuinpaikka Palestron aseman tuntumassa. Toki ennen kulttuuriannosta oli katsastettava Viale Papinianon markkinat, sillä markkinatarjonnasta ei vaan voi saada tarpeekseen. Papiniano oli ihanan sekava ja äänekäs, ja tunnelma oli vähintääkin hössötysmäinen. Tunnelman viedessä mukanaan en huomannut ajankulua ja saavuin Palestroon hitusen liian myöhään. Vai sanoisinko, etteivät netistä löytyvät aukioloajat ihan pidä paikkaansa näissä "pienemmissä" paikoissa. Niin, ei kulttuuriannosta tänäänkään, mutta onhan tässä päiviä jäljellä.

Täytyy kyllä sanoa, että Napoleon on rakennuttanut itselleen melkoisen kompleksin puiston keskelle – niin ja puisto oli erityisen kaunis, vieläpä näin kauniina päivänä. Ehdottomasti keväisin päivä tähän mennessä.

Nyt jännittelen huomista koulupäivää tai pikemminkin aikaisin heräämistä. Unirytmi on onnistuneesti sotkettu näiden viime viikkojen aikana. Tämä koko koulun aloitus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kierteleminen jää vähemmälle ja on aika aloittaa ihan oikea työskentely, tentteineen päivineen. Sen vuoksihan tänne tulinkin.