Harmaata ja kummallista

Viime päivät ovat sisältäneet joitain outoja asioita:

Torstaina 18.3. noin kello 18.30. Koulumatka kotiin tyssäsi Liman asemalle, sillä metrosta loppui sähkö. Koska kotiin ei ollut turhan pitkä matka, päätin kävellä loppumatkan. Maanalaisesta kadulle ja kadun on vallannut poliziat ja carabinierit. Osa ryntäilee alas metrolle, osa pyörii kadulla. Mitä tapahtuu?

Perjantaina 19.3. noin kello 13.45. Nälkäisenä kotiin päästyäni lämmittelin tonnikalapastaani mikrossa, kun ovikello soi. Sieltähän se pölähti, vuokranantaja Fabio. Pieni, outo mies. Aiemmin aamulla Banya oli ilmoittanut tiukasti vuokraisännällemme, ettemme lähde kämpiltä mihinkään – vastoin Fabion toivetta. Hän oli kutsunut meitä oudoiksi, mutta onneksi kämppikseni oli antanut samalla mitalla takaisin ja kutsunut vuokraisäntäämme samalla nimikkeellä. Fabio kenties yritti hämätä meitä, sillä hän oli ilmoittanut saapumisajankohdakseen kello 16.30 ja vastoin italialaista käyttäytymismallia, saapui jo pari tuntia aiemmin.

Tarkoitus oli pysyä perjantai-ilta kotona ja piirrellä koulutehtävää, mutta lähdettiin kuitenkin kämppisten kanssa käymään aperitivolla tässä lähistöllä. Baarimikko valmisti kirkkaanpuoleiset alkujuomat, joten aperitivolassa vierähtikin pidempi tovi. Happy Zone -tunnelmissa päätimme lähteä katsastamaan mukavan näköisen pubin, joka sijaitsee metrolta kotiin -matkallamme. Milanossa maksulliset naisetkin ovat tyylikkäitä, emmekä käsittäneet millaisessa seurassa olimme ennen Banyan poikaystävän saavuttua. Toki ihmettelimme, miksi mies pubin ikkunan takana raapii naamaansa ja tuijottaa naisia. Hän antoi ohjeita.

Lauantaina 20.3. noin kello 16.00. Turkkilainen, mukavalta vaikuttava tyttö kävi tarkastamassa tyhjän huoneen. Myös hän oli aistinut jotakin kummallista vuokraisäntäämme liittyen ja kyseli paljon tästä pienestä oudosta miehestä. Kerroimme, minkä tiesimme.

Perjantain ohjelmasuunnitelmasta poiketen, työskentelin eilisen illan ahkerasti. Lisäksi laiskottelin kaunistautumisen suhteen, enkä käynyt ulkona kuin harrastamassa uhkapelejä. Voitin kaksi euroa Win for Lifesta! Voittosuunta on siis ylöspäin. Noin seitsemältä kadulla oli pienimuotoinen mielenosoitus, tosin carabinierejä oli enemmän kuin mielenosoittajia. Työskentelin niin ahkerasti, ettei unikaan tullut sen jälkeen kun olin viimeistellyt piirrokset, vaan piti vielä katsoa Avatar.

Sunnuntaina 21.3. kello 14.00. Yöllisestä valvomisestani johtuen, heräsin muutama tunti sitten. Aamukahvilla pohdimme, miksi Amyn huoneessa oli yöllä valot, vaikka hänen herätessään valot olivat poissa päältä. Lisäksi muutamia outoja ääniä emme kyenneet selittämään. Epäilemme, että peilin taakse sijoittuneella ja pölyyn sekoittuneella Bob-torakalla, on jotain tekemistä näiden asioiden kanssa. Jatkanpa sadepäivää turhia miettimättä ja aloitan kirjoittamaan (vihdoin) haastavaa tehtävää nettisuunnittelun kurssille.