Viikko, kun satoi lunta ja torakoita

Viikko on hujahtanut sellaisella tahdilla, etten ole edes blogia ehtinyt päivittää. Ei sillä, että olisi ollut kiirettä koulun puolesta – tahti on edelleen vähintääkin etanamainen. Etanamainen ja Italia-Eurooppa -keskeinen, joka välistä saa oloni hieman hermostuneeksi. Eikä silläkään, että olisi ollut muutenkaan kiirettä.

Olen pitänyt itseäni kiireisenä keksimällä toisenlaisia aktiviteetteja. Olen nimittäin melko kyllästynyt loikoilemaan päivästä toiseen ja nauttimaan asioista, kaipaan hieman kiirettä ja haasteita. Ainakin hetkeksi. Nyt loikoilu-kautta on kestänyt liian kauan, sillä työtön ja lähes kouluton elämäni alkoi jo lokakuussa. Ja se on aiheuttanut vammoja ahkeruudelleni. Tämä kuukauden kestänyt lomailu ole ainakaan helpottanut asiaa. Milano on ihana, mutta jos joka päivä etsii kulttuuria, sitä tulee sokeaksi. Kaipaan lisää haasteita, koska nyt energisyys laskee kuin lehmänhäntä.

Joten, keksin aktiviteetteja lumisateiselle viikolle. Suunnittelin ja laskeskelin budjettia heinäkuiselle Italia-kierrokselleni. Totesin, että Kela on pihi, koska se ei kustanna matkustelua ympäri maailmaa. Niin, siis totesin, ettei budjettini millään riitä reissuun, ellen sitten voita Win for Lifesta päävoittoa. Edullisempi vaihtoehto on matkustella Milanosta käsin ympäri Italiaa ja yöpyä kotosalla tai maksimissaan pari yötä jossakin hostellissa pidemmillä reissuilla. Tai sitten sohvasurfata – siitähän äiskä tykkäisi. Ensimmäisenä on kuitenkin tiedossa päiväreissu Venetsiaan Norpan ja Terpan saapuessa parin viikon päästä.

Se miksi aloin jo tässä vaiheessa pohtimaan heinäkuun reissua, johtui laiskottelukyllästymisen lisäksi myös lentojen hinnoista. Jos Rynkyn hinnat nousevat 15 euroa päivässä, oli pakko varata paluulento pikimmiten ja päättää päivä, milloin palaisin Suomeen. Muutoin ei alle satasen lennoilla pääsisi takaisin. Edullisin kesälento löytyi toiselta halpislentofirmalta, joten Blue1 kuljettaa minut Helsinkiin 30.6.

Lisää arkisia pakkohoitaa-juttuja. Kävin läpi Mollin kesätyöpaikat, jotta saisin tienattua syksyn Primark- ja Korea-kääshit. Hakemukset laitan vetämään myöhemmin tänään. Tähän liittyen, jos jollain on tarjota minulle suunnittelutyötä maksua vastaan, tekisin sitä mielelläni! Ennen tietoa töistä, laitan taas Win for Lifen vetämään.

Siivoilu on ollut viimeaikoina mukavaa, varsinkin kun voi pyyhkiä torakoita irti myrkkymerestä. NOT. Kyllästyin invaasioon ja hommasin Raidin valmistamat kotoisat mökit vikkelille ystävillemme. Kyllä tahti hidastuu, kun mökissä vierailee. Toivottavasti vaikutus kestää yhtä tehokkaana vaihtoni loppuun asti tai muuten toteutuu erään fiksun miekkosen mainitsema ennustus: "--vaihdon loppupuolella sitten tyyliin, nyt vähän ruokaa torakoista, kun on keittiökin siivottu--".

Ja tänään. Markkinapäivä. Täydellisessä auringonpaisteessa. Banya herätti minut jo vähän jälkeen yhdeksän, joten en nukkunut puolille päivin ja pääsimme ajoissa muotimarkkinoille Viale Fauchélle. Ensisilmäyksellä markkinat näyttivät samoilta kuin aiemminkin koluamani markkinat. Kunnes saavuimme kadun toiseen päähän, josta löytyi kojua toisen perään...täynnä kenkiä. Jimmy Choo, Sergio Rossi, D&G, Gucci – markkinoilla vain 100-300 euroa – todellisuudessa kuulemma kymmenkertaisesti enemmän.
Eli siis jos etsit "halpoja" merkkikenkiä, suuntaa Viale Fauchélle. Huomioithan, että kyseessä on muun muassa muotinäytöskenkiä, joten korot ovat korkeita ja pääosin 39-kokoisia. Pikavisitoimme myös Fiera di Sinigaglialla. Banya löysi vintagelaukun, minä Coco-takin kopion. Lisäksi suitsuke- ja aurinkolasiosastoni kaipasivat täydennystä. Upea päivä. Upea viikko.