Pinkistä tuolistani on tullut paras ystäväni viime päivinä. Vanhat lonkat eivät enää kestä tätä istumista, vaikkakin Milanon kävely-treeni on tehnyt hyvää jäsenille.
En valita. Kuten kaikki mahdollisesti tietävät, Islannin tuhkat levittäytyivät tällä viikolla koko Eurooppaan. Milanon keskusasemalla vietetyn parituntisen jälkeen vanhukset ja Tuomo onnistuivat hommaamaan itselleen junaliput reilausreissulle Zürich-Köln-Varsova. Jatkoyhteys Varsovasta Riiaan löytyi iskän pitkän yrityksen jälkeen aperitivo-iltana maanantaina. Viimeisen tiedon mukaan seikkailijat sijaitsevat Tallinna-Helsinki -lautalla, hyvin lähellä kotia siis. Matkalaisten reissusta taisi tulla ikimuistoinen. Onkohan porukalla karma matkassa, kun viime reissulta osa porukasta palasi paketoituna? Täytyy kyllä antaa vanhuksille ja Tuomolle kunniamaininta sitkeästä ja huumorintajuisesta asenteesta – kyllä saa olla ylpeä vanhemmistaan!
Ps. Vastapäisen asunnon vanha herra on tainnut saada tiukkasävyisen puhuttelun vaimoltaan, sillä tämä on laskenut vihdoin kiikarinsa ja luopunut järjenvastaisesta tuijottelustaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti